Tässäpä neljä aika toimivaa jujua hyvään oloon:

vedenjuonti, kuntoilu, terveellisesti syöminen ja hyvin nukkuminen.

Ihanaa kevättä kaikille!

Ja sama suomeksi:

3 YKSINKERTAISTA ELÄMÄNOHJETTA

1. Jos et ikinä tavoittele sitä, mitä haluat - et tule koskaan saavuttamaan sitä.

2. Jos et kysy - vastaus tulee aina olemaan ei.

3. Jos et ota askelta eteenpäin - tulet aina pysymään samassa paikassa.

Näinhän se on. Kohti uusia haasteita näin kevään kunniaksi! Saas nähdä, miten käy.

(Kyseessä uusi työ ja juoksuharrastus.)

PS. Kyllä on ihanaa, kun aurinko paistaa ja kadut alkavat olla jo sulia. <3

Näistä voisi surauttaa joskus tehosmoothien masupömpön kadottamiseksi! Kuinkahan erikoinen olisi maku?

9 turvotuksen poistajaa:

- kookosmehu

- maapähkinävoi

- sitruuna

- ananas

- avokado

- viinirypäleet

- piparminttu

- jogurtti

- quinoa

10 vatsarasvan polttoa edistävää ruokaa:

- kirsikat

- merenelävät

- omenat

- avokadot

- vesimeloni

- tomaatit

- selleri

- rakkolevästä tehdyt nuudelit (?)

- banaanit

- greippi

Sijoilla 1. - 9. kananmuna, kreikkalainen jogurtti, rasvaton maito, lohi, vähärasvainen naudanliha, pavut, pähkinät, edamame-pavut, tofu, kaurapuuro.

Itsellä tulee syötyä kananmunia, lohta, vähärasvaista naudanlihaa ja pähkinöitä viikoittain. Kreikkalaista jogurttia emme ikinä osta, turkkilaista kylläkin. Olisikohan ravintoarvot melko lailla samat? Maidon juon kevytmaitona, ehkä lasillisen verran päivässä. Papujen käyttöä pitäisi yrittää lisätä, ne olisivat hyvä proteiininlähde lihan, kanan tai kalan tilalle. Herneitä kyllä tulee syötyä hernekeiton muodossa silloin tällöin. En syö koskaan kaurapuuroa, mutta pitäisikö huomenaamulla aloittaa uusi tapa? Avomies kypsentää puuron itselleen joka aamu mikrossa! Tuntuu, että puuron jälkeen on jonkin takia heti kohta nälkä, vaikka eikö sen pitäisi nimen omaan pitää hyvin nälkää? Luultavasti ei ole ollut lisukkeet kohdillaan: marjoja, banaania, mehukeittoa tms kaveriksi! Tofun syöjäksi en usko koskaan alkavani, olen sitä muutaman kerran maistanut - ei vaan lähde.

Sijoilla 10. - 18. pellavansiemenet, oliiviöljy, avokado, parsakaali, pinaatti, tomaatti, bataatti, valkosipuli ja punainen paprika.

Avokado ja tomaatti ovat yksi nopeiten kuluvista raaka-aineista meidän taloudessa, syön molempia päivittäin. Paprikaa oli ennen aina, mutta taisin jättää sen kun luin että se aiheuttaa runsaasti ilmavaivoja, heh. Tulee sitä kuitenkin joskus syötyä. Pinaattia pinaattikeitossa silloin tällöin, oliiviöljyä käytän välillä paistamiseen rypsiöljyn sijasta (tosin luin jokin aika sitten vertailun öljyistä ja yllätykseksi rypsiöljy oli valittu parhaaksi!). Valkosipulia haluttaisi käyttää maustamiseen, mutta inhottaa se haiseminen jälkikäteen. Pellavansiemeniä en ole syönyt kuin pari kertaa elämässäni! Hah, selvisipä vihdoin mitä tuo flax seed tarkoittaa kun tätä varten tarkistin google-kääntäjällä. Monesti sen lukenut sieltä sun täältä, mutta ei ole sen verran voinut vaivautua että katsoisi suomennoksen? Bataattia käytän ehkä kerran kuussa, se on kyllä niin hyvää, nam. Parsakaalia tulee syötyä pakastesekoituksissa, viimeksi laitoin parsakaali-kukkakaali-porkkana-pussin makaronilaatikkoa värittämään.

Sijoilla 19. - 25. viikuna, mustikka, omenapäärynä, litsi, omena, guava ja tumma suklaa.

Tunnustuksen aika - en ole ikinä edes maistanut viikunaa, omenapäärynää, litsiä tai guavaa! Kaupan hedelmähyllyllä kyllä tekisi monesti mieli ottaa erikoisen näköisiä tapauksia testiin, täytyy seuraavan kerran rohkaistua. Vasta maistoin ensimmäisen kerran ananaskirsikoita, ihan hyviähän ne oli! Mustikkaa ja omenoita tulee syötyä liian harvoin. Meillä ei ole itsepoimittua mustikkaa pakkasessa, ja aika kalliita ne ovat kuitenkin pakastealtaasta. Joskus sijoitan pensasmustikkarasiaan, nams. Olin jokin aika sitten oikea omenarohmu, mutta taisi käydä niin kuin minulle monessa ruoassa - syön sitä niin paljon lyhyessä ajassa, ettei sitten pitkään aikaan tee mieli. Omenainnostus on useamman kerran jo tullut ja mennyt, ehkäpä kohta on taas sen aika. Tummaa suklaata en ole nyt ostanut vähään aikaan kun olen yrittänyt vältellä kaikkia makeisia. Nykyään yhä useammin kuitenkin ottaisin tummaa, kuin maitosuklaata - jes!

Aamupalaksi 2 paistettua kananmunaa (suola, pippuri, rypsiöljy) sekä lisukkeena 1 tomaatti ja 1 avokado (suola, pippuri).

Lounaaksi nakkikeittoa. Keitosta löytyy pakastekeittovihannekset, peruna, nakki, lihaliemi, maustepippuri. Aika paljon nakkeja sattuikin tähän lautaselliseen!

Välipalaksi 2 mandariinia ja pieni kourallinen maustamattomia pähkinöitä.

Päivälliseksi kanasalaatti jossa keräsalaattia, 1 tomaatti, pätkä kurkkua, sekä noin 10 viinirypälettä, 15 täysjyväkrutonkia ja 125 g kanasuikaleita (suola, pippuri, basilika, rypsiöljy). 

Iltapalaksi elokuvaa katsoessa porkkanatikkuja ja ½ Taco-dippi 1 desiin turkkilaista jogurttia, suolapähkinöitä ja huipennuksena Susette-suklaavanukas. Porkkanoista söin vähän alle puolet, pähkinöitä kourallisen, ja Susette sisälsi 150 kaloria.

Ruokajuomana kaikissa aterioissa vesi. Vettä hörpin muutenkin pitkin päivää.

Tämä oli itse asiassa sittenkin hieman poikkeuksellinen päivä, kun oli nuo elokuvaherkuttelut. Jonkinlaisen vanukkaan syön ehkä kerran tai kahdesti viikossa. Useimmiten iltapalani on 2 palaa täysjyväruisleipää, joihin tulee joko leikkele tai juusto, sekä tomaattia tai kurkkua.

Tänään illalla kaveriporukalla syömään, nam!

Popkornit tai dippikasvikset sipsien sijasta. Popkornit varsinkin, jos ne paukuttelee itse kattilassa jyvistä ja maustaa. Dipissä olen innostunut käyttämään kermaviilin sijasta turkkilaista jogurttia! Tulee täyteläistä, nam. Kasviksiinhan voi keksiä mitä tahansa, mitä pystyy dippaamaan. Itselläni yleensä porkkanaa ja kurkkua.

Karkkien tilalle lakritsaa tai tummaa suklaata. Lakritsaa kannattaa syödä harvakseltaan eikä suuria määriä, koska se kohottaa verenpainetta. Hyväksi kuitenkin vatsalle. Tummalla suklaalla on todettu useita positiivisia terveysvaikutuksia. Nämä ostaisin molemmat patukkana, jotta ei tule syötyä liikaa.

Sallin itseni ainakin tässä vaiheessa syödä hedelmiä ja marjoja niin paljon, kuin napa vetää. Pähkinät ovat myös erittäin terveellinen naposteltava. Niitä suositellaan syötävän noin kourallisen verran päivässä.

Lisäksi...

Ostan välillä suklaavanukasta, yhdessä annospurkissa (olikohan Rainbow...) on 120 kaloria, joten ei paha. Vaikka en kaloreita muuten laskekkaan, antaa tuo lukema jotain osviittaa.

Teemme amerikkalaisia pannnukakkuja silloin tällöin, seuraavalla reseptillä:

Vatkaa 2 dl kermaviiliä ja 2 munaa sekaisin.

Sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoja, ½ tl suolaa, 1 tl sokeria ja 1 tl leivinjauhetta.

Lisää munaseokseen jauhoseos ja 2 rkl voisulaa.

Paista taikina pannulla kullanruskeiksi pannukakuiksi ja tarjoile heti.

Taikinaan ei siis tule paljoakaan sokeria tai rasvaa, ja se on hyvä proteiininlähde. Jauhoina olen käyttänyt vielä täysjyväjauhoja, ja voisulan voi korvata margariinilla tai öljyllä. Tarjoiluun olen kyllä käyttänyt vaahterasiirappia ja kermavaahtoa marjojen lisäksi, hups... Näistä saisi superterveelliset vain noiden marjojen kera. Lisukkeissa mielikuvitus on rajana!

Mitä ruokaisiin herkkuihin (pizza, hampurilaiset, ranskalaiset, kebab jne.) tulee, pyrin välttämään niitä syömällä reippaasti kotiruokaa. Jos kuitenkin ravintolaan mennään esimerkiksi kaveriporukalla, otan yleensä kevyttä kanaa. Kannattaa välttää kaikkea uppopaistettua. Ranskalaiset saa vaihdettua yleensä lämpimiin kasviksiin, tai muuhun kevyempään vaihtoehtoon. Ravintolan salaateissa saattaa olla yllättävän paljon kaloreita, totesin vasta tutustuttuani Amarillon ravintoarvotaulukkoon! Nuo kalorit kertyvät luultavasti mukana tulevasta kastikkeesta (kannattaa pyytää erilliseen kuppiin) tai juustosta. Annoksesta kuin annoksesta voi myös jättää syömättä jonkin osan.

(Löytyipä oikein herkullinen kuva roskaruoasta!)

Nykyään huomaan yhä useammin, ettei roskaruoka maistu. Ensin on ollut hirveä himo esimerkiksi ranskalaisiin, ja kun muutaman on syönyt, tuntuu että miksi näitä pitikään saada. Roskaruoan jälkeisen huonon olotilan myös alkaa tunnistamaan helpommin, kun on syönyt jonkin aikaa terveellisesti. Heti väsyttää ja mielikin tuntuu jotenkin "tylsyvän".

Mitä herkkuihin ja ruokaan yleensäkin tulee, en usko kevytversioihin. Ne sisältävät yleensä hirveitä määriä sokeria. Joten ei paljoa hyödytä, vaikka rasvat onkin imetty tuotteesta pois. Plus miinus nolla. Uskon siihen, että tarvitsemme rasvaa - kunhan se on hyvänlaatuista. Rasva pitää nälkää. Sokeri on susi! Sitähän on muuten yllättävän paljon myös noissa hampurilaisissa ja pizzoissa.

Tällä kertaa tällaiset mietteet!

30 Day Shred on rankka. Jopa jalkapalloa aktiivisesti harrastava poikaystävä totesi että huh, miten sie jaksat. Voin luvata että hiki lentää! Ohjelman myötä kuitenkin todella huomaa, kuinka kunto kehittyy. Lopussa jaksoin jopa tehdä miesten punnerruksia (ennenkuulumatonta).

Ohjelma kestää siis 30 päivää, ja jokaisena päivänä tehdään puolen tunnin harjoitus. Ohjelma on jaettu kolmeen tasoon eli leveliin, ideana että jokaista tehtäisiin 10 päivän ajan jonka jälkeen siirrytään seuraavaan. Ohjelma on suunniteltu niin, että jokainen voi sen käydä läpi. Minäkin olin aloittaessa ihan nollatasolla kunnon puolesta.

Tarvitset jumppamaton ja käsipainot. Mattokaan ei liene välttämätön, käsipainoiksi voi kehitellä esimerkiksi juomapullot jos oikeita ei omista. Jumpassa käytetään pääasiassa kehoa vastuksena.

Tässä linkit kolmeen eri tasoon:

Level 1 http://www.youtube.com/watch?v=1Pc-NizMgg8

Level 2 http://www.youtube.com/watch?v=yi5mdHCN81c

Level 3 http://www.youtube.com/watch?v=_JGtSuIQ0UI

3. taso oli hieman kinkkinen, kun kunnollista videoa ei meinannut löytyä. Linkin videossa voi kuitenkin hypätä kohtaan, jossa kolmas taso alkaa (0:57:35) ja vaikka kuva on melko pieni, englanninkielinen selostus on onneksi säilytetty.

Jos DVD:n haluaa tilata itselleen, se onnistuu täältä:

http://www.viihdemaa.fi/tuote/elokuvat/86794QTY/jillian_michaels__30_day_shred/

Ai että, pitäisiköhän taas alkaa...

Herkkuja oli kuitenkin myös tarjolla. Kaapista löytyi aina vähintään pullapitko, vaniljajäätelöä ja keksejä. Joka viikonloppu myös syötiin jotain "kivaa" eli herkuteltiin pizzalla, sipseillä, suklaalla tai karkeilla. Viikoittain kävimme ulkona syömässä. Luulen, että minulle kehittyi jo lapsena sokeriaddiktio, joka on sittemmin tullut ja mennyt. Sokeria tekee sitä enemmän mieli, mitä enemmän sitä syö.

Laihdutuskuurini ovat poikkeuksetta kaatuneet siihen, että olen syönyt liian vähän tai vääränlaista ruokaa, joka ei ole pitänyt nälkää. Jossain vaiheessa sitten repsahdan nälissäni niihin sipseihin, suklaaseen tai hamppariateriaan. Sitten onkin kaikki pilalla ja turha enää yrittää, antaa mennä kun kerran alettiin. On se kumma!

Luulen, että löysin oikeanlaisen painonpudotusmenetelmän ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten. Paino putosi rauhallisessa tahdissa, enintään puoli kiloa viikossa. Söin ihan normaalia ruokaa (ja välillä hieman herkkujakin!). Oleellisin muutos taisi olla se, että lisäsin kasvisten käyttöä reippaasti. Makaronilaatikon kylkeen ilmestyi salaattia, eikä sitä laatikkoa sitten tarvinnutkaan ottaa niin paljoa.

Itse asiassa söin jopa enemmän, kuin aiemmin, mutta parempaa ruokaa. Avainasemassa on tälläkin hetkellä se, että syön tarpeeksi usein ja riittävästi, jotta verensokeri ei pääse tippumaan. Yritän myös pitää huolen siitä, että kaapissa on aina terveellistä ruokaa valmiina. Nykyään teen aina jonkin isomman lämpimän ruoan valmiiksi, ennen kuin edellinen on loppunut. Näin ei tarvitse nälkäisenä kotiin tullessa alkaa miettimään että "mitä syötäisiin ja voi kun ei jaksaisi tehdä ja käytäiskö vaan pizzalla".

Olen myös alkanut miettimään ruoan merkitystä keholleni. Minkälaista ravintoa haluan tarjota sille? Olen hurahtanut esimerkiksi hyviin rasvoihin. Oi herkullinen avokado... Kalan käyttöä olen lisännyt, ja käytän ruoan valmistuksessa hyviä öljyjä. Pähkinöitä aion hankkia lähipäivinä!

Tiivistäen voisin sanoa, että tavoitteeni on syödä terveellistä, maistuvaa ruokaa tarpeeksi usein ja riittävästi, jotta vältyn herkkuhimolta. Ja jos oikein pahasti tiettyä herkkua tekee mieli, eikä tilanne helpota varmistamalla ettei ole nälkä ja odottamalla hetken, niin sitten herkutellaan! Mutta nautiskellen ja kohtuudella. Enää en ostaisi suklaalevyä, vaan patukan.

Noh, nämähän taitavat olla ihan perusasioita, mutta jännästi ne on kuitenkin pitänyt oppia kantapään kautta.

Sitten iltapalan tekoon!

Kuka täällä siis kirjoittelee? Olen 26-vuotias neito pohjois-Suomesta, ja erilaisia laihdutuskuureja on takana useita. Olen laihduttanut niin kauan kuin muistan, ensimmäisen kerran yläasteen aloitettuani. Olin aina "pyöreä lapsi", josta lienee jäänyt tämä lihavuuden stigma.

Tämän hetkiset mittani ovat 163 cm ja 74,5 kiloa: painoindeksi on näin ollen 27,9. Lievästi lihava. Minun pituiselleni normaalipainon raja kulkee kiloissa 49 - 66. Tavoitteenani on päästä 65 kiloon, joten pudotettavaa on kymmenisen kiloa. En siis ole mitenkään kauhean ylipainoinen, eivätkä ihmiset usein arvaakkaan, että minulla on ylipainoa.

Toisaalta yritän päästä eroon koko painonpudotus-käsitteestä, toisaalta taas on mukavaa ajatella tavoitteet lukuina. Ultimaattisena haaveena olisi kuitenkin oppia uudet elämäntavat: syömään, juomaan ja liikkumaan siten, että paino hakeutuisi kuin luonnostaan tuonne normaalin puolelle. En ala enää yhdellekään dieetille, niillä olen tehnyt jo tarpeeksi hallaa keholle. Nykyään pyrin tekemään vain muutoksia, jotka tuntuvat oikeasti hyvältä ja joita pystyn noudattamaan loppuelämän.

"Ainakin vaatteet päällä oon hyvännäköinen", pätee aika hyvin minuun. Vaatteiden alla totuus on toinen. Voi mitä löllöä... En ole koskaan ollut kovin innostunut liikunnasta. Koulun liikuntatunnilla minut valittiin aina viimeisten joukosta, ellei viimeisimpänä. Vielä ensimmäisillä luokilla sivakoin innoissani Kemijoen jäällä, mutta sitten jotain tapahtui. Yläasteen ja lukion liikuntatunnit meni niin paljon lintsatessa, kuin mahdollista.

Yläasteen alussa laihdutin pois lapsenpyöreyteni armottomalla nälkälakolla. Olinkin täysin normaalipainoinen - ellen jopa hoikka, yläasteen läpi lukion viime vuosille, jolloin tapasin nykyisen kihlattuni. (Niin, ja noinakin normaalipainon vuosina kuvittelin jatkuvasti olevani lihava...) Parisuhde paisutti. Sehän meni ihan perinteisesti: sohvannurkassa mussutettiin herkkuja elokuvaa katsoessa. Käytiin syömässä ulkona, elokuvissa herkuttelemassa, ja niin edelleen. Vaikutuksensa taisi olla myös sillä että sain ajokortin, ja auton käyttööni. Siinä meni sekin vähä pyöräilystä saatu hyötyliikunta! (Tosiasiassa sitä kertyi varmaan paljonkin, pyöräilinhän lähes kaikkialle.)

8 vuotta on suhdetta takana, ja tuo aika on ollut vuoristorataa painolle (ei niinkään että suhde olisi syy, alkuaikoja lukuun ottamatta). Parisen kertaa olen tainnut "kunnolla" laihduttaa 5 - 10 kilon verran, ja takaisinhan ne on tulleet surullisenkuuluisten kavereiden kanssa. Painavimmillani olen ollut 78 kiloa. Vuoden 2012 - 2013 vaihteessa pudotin yli 5 kiloa, mutta viime vuoden aikana ne taas hiipivät takaisin.

Nyt, tammikuussa 2014 päätin tehdä ryhtiliikkeen. Painoa on tähän mennessä lähtenyt 1,2 kiloa. Herättelen keskivartalon lihaksia tällä lankku-haasteella, nyt ensimmäinen viikko takana:

Muistutuksena vielä korrekti tekniikka:

Tästä se lähtee, wish me luck!